perjantai 6. huhtikuuta 2012

Elossa ollaan!

Olisiko blogin päivittäminen mitään näin vaihteeksi... Alkuaikoina, Mistin ollessa pentu, päivityksiä tuli yksi tai kaksi viikossa, nyt hyvä jos kerran kuukaudessa. En vaan koskaan jaksa alkaa mitään kirjustelemaan, eikä ole oikein aikaakaan.

Mitä meille kuuluu? Ei mitään, paitsi että meidän lajivalikoima laajeni ja muutti hieman muotoaan. Tällä hetkellä käydään treenaamassa agia noin kerta viikkoon ohjatusti. Ollaan "pentu"agilityryhmässä, jossa on meidän lisäksi viisi muuta koirakkoa. Nyt on treenikertoja takana kolme, eka missattiin Mistin juoksujen takia. Ollaan lähdetty ihan alkeista liikkeelle: lähtöpaikkatreeniä, kosketusalustaa, hyppyä, putkea, puomin alkeita, keppejä... Viimeksi tutusteltiin keppeihin ja ensimmäiseen ohjauskuvioon, takaaleikkaukseen. Agility vaikuttaa yllättävän haastavalta lajilta. Tunnen olevani siinä enemmän hukassa mitä tokossa, mutta aksa on kyllä kivempaa. :) Misti on hyvinkin taitava ja lupaava agilitykoiran alku, kunpa ohjaaja olisi yhtä hyvä. Misti tuntuu olevan erittäin innostunut ja malttaa tuskin odottaa radalle pääsemistä. Sitten mennään kovaa ja empimättä! Puomin alastulokontaktia treenaillaan, mutta se ei oikein suju vielä. Itse asiassa ajattelin ehkä opettaa Mistille juoksukontaktit, sitäkin vaihtoehtoa tarjottiin. Keppien kanssa edetään luultavasti verkkojen avulla, sen sanottiin olevan paras tapa nopealle koiralle ja mahdollistaa hyvin myös itsenäisen työskentelyn. Paljon on tämän lajin kanssa tekemistä, mutta aikaahan on ja kesällä päästään toivon mukaan vieläkin useammin ja tavoitteellisemmin treenaamaan!

Toko meillä on nyt jäissä. Hyvin vähän mitään tehdään, silloin tällöin jotain pientä. Yhtään ei ole inspiraatiota tokoilla, joten saapa nähdä milloin aletaan taas kunnolla sitäkin työstämään. Heh, tavoitteena tälle vuodelle oli saada ALO1 ja AVO1, mutta nähtäväksi jää saavutetaanko mitään. :D Nyt tuntuu kyllä siltä, että aivan sama vaikka veisin Mistin viisivuotiaana seuraavan kerran alokkaaseen. En osaa sanoa kisataanko edes tänä vuonna enää vai vasta vuoden päästä, jos silloinkaan. Täytyy sanoa, että tuntuu mukavan rennolta, kun ei tarvitse varsinaisesti mihinkään treenata vaan voidaan edetä leppoisasti omaan tahtiin. Puolisen vuotta sitten oli hirveä kiirus päästä kisaamaan ja saada tuloksia aikaan. Pah, mitä merkitystä sillä oikeastaan on. Pääasia, että on kivaa ja tehdään sitä mistä tykätään! :)

Ja mehän tykätään lenkkeillä!


                                       

Pönötyskuva portailta.


Muuten tosiaan elellään päivä kerrallaan verkkaiseen tahtiin. Ulkoillaan paljon ja ollaan vaan, mutta nyt tosiaan tuli tuo agility kuvioihin mukaan. Mistillä oli toiset juoksut maaliskuussa, ja yllättävän helposti ja nopeasti ne meni ohitse. Kuukausia kestänyt karvanlähtöaikakin viimein loppui. Mistihän alkoi syödäkin tuossa yhdessä välissä tosi hyvin ja kuppi tyhjeni joka kerralla. Nyt on taas nirsoilua ilmassa, juuri kun pääsin sanomasta, että se syö! Nirsoiluun auttoi se, että ruokaa tarjottiin säännöllisesti ja samaan aikaan Helmin kanssa, eikä kuppia pidetty esillä. Mutta ei sillä näemmä ollutkaan kovin kauaskantoisia vaikutuksia. On Misti kuitenkin hieman pulskistunut onneksi.
Mistille on varattu luustokuvaus- ja silmäpeilausaika tälle kuulle Oulun Eläinklinikalta. Siltä tutkitaan lonkat, kyynärät, selkä, olkanivelet ja ne silmät. Kallis keikka on tiedossa, mutta haluan olla mahdollisimman varma Mistin terveydentilasta ja voiko sen kanssa harrastaa normaalisti jne. Toivotaan hyviä tuloksia, mutta mitään en uskalla odottaa. Mistin sisaruksista on nyt neljä tutkittu, joista kaikki ovat saaneet huippuhyviä tuloksia. Peukut pystyyn, että meilläkin on terve tyttö! :)

Helmi on alkanut vissiin kutiamaan entistä enemmän. Se rapsuttaa ja kyhnyttää itseään vähän väliä, kaivaa korvaa, järsii tassuja... Se on kyllä niin arvoituksellinen tapaus, että aina sillä on jotakin vaivaa. Ollaanhan me siihen totuttu, allerginen koira, kun vaan tietäisi mille. On se muuten kovin virkeä, mutta kutina vähän vaivaa.
Helmi on käyttäytynyt vähän kummallisesti viime aikoina. Kun vien sen tarhaan yöksi, niin Hemppa alkaa vinkumaan ja yrittämään pakoa. Se pääsikin jo karkuun pari kertaa, kiipesi tai hyppäsi yli. Sitten se oli seuraavana aamuna omalla paikallaan terassilla. Helmi tosiaan yrittää kiikkua tarhan yli ja vaaralliselta näyttää meno toisinaan. Sillä itse asiassa tuli jo haava tassuun, jonnekin kynnen seutuville. Outoa, kun se on nyt niin levoton, vaikka terassilla ja sisällä se käyttäytyy ihan normaalisti. Kevättä rinnassa, sterilisoidulla koiralla?

Kuka se siellä kurkkii?

4 kommenttia:

  1. paljo oulussa maksaa terveystutkimukset? onko halvempaa ku täällä? :D

    VastaaPoista
  2. No meillä teki kaikki nuo yhteensä noin 400 euroa. En kyllä osaa sanoa, onko halvempaa kuin Kuusamossa.

    VastaaPoista
  3. Voisko Helmi hermostua karhuista? Täällä ovat ainakin heräilleet ja pitäneet tuttujen koiria maalla levottomina.

    VastaaPoista
  4. Voisihan toki olla karhutkin kyseessä, en ole kylläkään varma liikkuuko niitä meillä päin.

    VastaaPoista