Kun toko takkuaa, kaikki takkuaa

Joka toisessa päivityksessä pääsen kehumaan meidän edistystä tokon suhteen ja joka toisessa taas voivottelemaan epäonnistumisia. Tällä viikolla on vähän tuntunut siltä, ettei Misti keskity ja tee samalla tavalla kuin aikaisemmin. Se pälyilee muualle ja ajatukset on toisaalla. Voisi kuvitella, että juoksut pukkaisivat päälle, mutta nekin meni jo pari kuukautta sitten. Kyllä kai se ihan hyvin tekee, mutta Misti ei todellakaan ole nyt täysillä mukana. Eihän M ole koskaan ollut mitenkään kovin motivoitunut ja innokas tokoilija tai ainakaan siitä ei mitään intoa pursua ulospäin. Mutta nyt tuntuu, että ei tästä tule oikein mitään. Tulee vaan takapakkia eikä ikinä päästä kokeeseen. Ulkopuolinen ei välttämättä huomaisi mitään eroa, mutta tunnen sen kyllä itse, nyt ei kaikki suju kuin elokuvissa. Ja kun tietää, millainen Misti parhaimmillaan on, niin kyllähän tämä ihmetyttää ja harmittaa. Itseäni saan kyllä osittain syyttää, kun olen tappanut Mistin intoa treenaamalla liian usein ja liian paljon kerrallaan. Mutta monesti tulee aika avuton olo, kun toinen on niin hitaasti lämpenevää sorttia eikä syty oikein mihinkään silmänräpäyksessä vaan sillä kestää oman aikansa. Niin kuin äiti sanoo; Misti on kuin täi tervassa, hidas joka suhteessa. Onhan Mipsukka aivan ihana tapaus muuten, mutta niin kovin flegmaattinen etten tiedä mihin asti sillä potkua riittää. Kyllähän vilkkaan ja aktiivisen koiran kanssa harrastaminen olisi huomattavasti helpompaa. Agilitystä se varmasti innostuu, mutta siinä vastaan voi tulla koko. Sain aikoinani noottia siitä, kun olin pettynyt Mistin tekemiseen ja intoon (tai innottomuuteen) mutta kun elän Mistin kanssa päivästä toiseen, niin sen oppii pakostikin tuntemaan, enkä peru sanojani sen rauhallisuudesta ja tietynlaisesta ponnettomuudesta. Ainakin sain helpon koiran ensimmäiseksi bortsuksi, jos en muuta :D Mististä on hyvä aloittaa harrastaminen ja kisaaminen, ja tehdä kaikki mahdolliset virheet ja yrittää samalla räpiköidä eteenpäin. Seuraavan koiran kanssa on taas kummasti viisaampi ja osaavampi. Ja koska linjakin menee mitä luultavimmin vaihtoon, niin saan tuskin toista yhtä rauhallista koiraa.

Tänään käytiin tokoilemassa läheisen koulun kentällä. Siellä Misti lähinnä pällisteli ja nuuskutteli, ja mun piti koko ajan hakea sen huomiota. Käytiin kentällä aiemminkin viikolla ja silloin oli ihan eri ääni kellossa, hyvä ja keskittynyt meininki! Nyt ajattelin kokeilla vireennostatuksena haukuttamista, jotta Misti vähän heräisi ja tekisi paremmin hommia. Seuraamiseen se ei ainakaan vaikuttanut positiivisesti, M edisti ja kontaktikin katoili. Luoksetulot oli kuitenkin nopsat, ja hyvin istui eteen ja siitä sivulle. Sitten päätin kuitenkin rauhoittaa tilanteen ja tein parin minuutin paikkiksen. Kerran taisi nousta, josta kovat torumiset ja takaisin maahan. Sen jälkeen Mistin häntä vispasi, kun neiti halusi kovasti miellyttää ja tehdä onnistuneen suorituksen. Sitten tehtiin kaukoja, ei moittimista, ja seuraamista joka oli ihan ok. Lopuksi estehyppyä ja kauhukseni huomasin, että eihän Misti saa estettä ylitettyä ottamatta siitä vauhtia! Korkeus oli Mistin oman sää'n luokkaa, mutta siltikään ei saanut puhtaita hyppyjä aikaiseksi. Kokeilin eri etäisyyksiltä, mutta no way, mini-bc ei pääse. Nyt en kyllä yhtään tiedä mikä neuvoksi tähän, eihän se voi kokeessa kovin matalaltakaan hypätä. Sinne meni siis kymppi siitä liikkeestä, huhheijakkaa.

Muoks. Nyt illalla tehtiin hieman tokoa autotallissa, ja tällä kertaa Misti teki tosi hyvin ja keskittyneesti. Otin vähäsen seuraamista, jääviä, pari luoksetuloa ja kosketusalustaa. Ei mitään moitittavaa tekemisessä tällä kertaa! :) On se kumma, miten mieliala ja innostus koirallakin heilahtelee laidasta laitaan ja vielä saman päivän aikana. Löysin autotallista sopivasti neljä punaista pientä sankoa, joita käytän sitten ruudussa. En oikeita ruutukartioita nyt mistään löytänyt, joten nuo saa luvan kelvata ja ajanevat asiansa ihan samalla tavalla.