tiistai 4. kesäkuuta 2013

Kun ei mennyt putkeen - kirjaimellisestikaan

Nyt on ylioppilasjuhlat vietetty ja juhlittu ankarasti, joten viimein ehdin päivittämään blogia. Parin viikon takaisista KASn iltakisoista tuliaisina kaksi hyllyä ja turhautunut fiilis. Tuomarina molemmilla radoilla Jari Tienhaara, joka oli tehnyt melkoisen mutkikkaat radat, vaikeusasteeltaan mielestäni samaa luokkaa mitä Eija Berglundin radat äitienpäiväviikonloppuna. Ekana oli agilityrata ja eihän se hyvin mennyt, kun hylly saatiin. Alku meni ihan mukavasti ja oli oikeinkin simppeli. Sitten Mistillä tuli rima alas (en tiedä miksi) ja heti perään se teki oikein hienon (tai ruman) lentokeinun. Mulla oli tarkoituksena vaihtaa rauhassa ohjauspuolta Mistin odottaessa keinulla, mutta lentokeinu sotki suunnitelmat ja pisti multa pakan sekaisin. Niinpä jouduin takaaleikkaamaan ennen pituutta ja meillä kun ei nämä takaaleikkaukset tunnu toimivan, niin katastrofin ainekset olivat kasassa ja katastrofihan siitä tulikin. Loppu oli nimittäin ihan hirveää juoksemista ja edessäpäin odotti vielä mutkaputki ja väärä putkensuu vaarallisesti tyrkyllä. Rumasti mentiin tuo juoksupätkä: muurista tuli palanen alas ja Misti tosiaan valitsi väärän putkensuun > hyl. Tuo olikin ehkä tähänastisen kisauramme kamalin rata, tulipahan sellainenkin tehtyä.



Sitten oli vuorossa hyppyrata, joka oli jotenkin aivan kauhean vaikean oloinen. Rataantutustumisen jälkeen mulle jäi tosi epävarma olo enkä edes muistanut kaikkia kohtia radasta, vaikka kuivaharjoittelin ennen meidän vuoroa. Siispä lähdettiin radalle hälläväliä-asenteella, siltä kun ei ollut toivoakaan tehdä nollaa. No, muistin kuin muistinkin radan, ja se meni loppujen lopuksi oikein hyvin. Ilmeisesti meillä ei ollut vieläkään lupa juhlia sitä nollaa, kun radan loppupuolella Misti ampui eteenpäin hypylle, vaikka piti mennä putkeen. Omasta mielestäni ohjasin ihan selkeästi ja ajoissa, että putkeen tässä ollaan menossa, mutta Möösä itsepintaisesti halusi vielä hyppiä esteitä, vaikka niitä kyllä oltiin hypitty jo ihan tarpeeksi, kun hyppyrataa juostiin. Joten B-rata ei mennyt kirjaimellisestikaan putkeen, kun koira ei sinne mennyt. Mutta kyllä se toisaalta meni ihan nappiin, kun muita virheitä ei tullut, mutta hyl taas kerran.


Että niin äkkiä se nolla taas karkasi käsistä ja olikin ihan pirun lähellä jälleen kerran. Voin kertoa, että olin radan jälkeen ihan tajuttoman kettuuntunut ja mulla teki mieli huutaa ja meiskata kuin joku pahainen kakara. :D Mulla ei ole koskaan ennen ärsyttänyt niin paljon kisoissa kuin nyt, ei hyvää päivää! Mä olen nyt muutamaan otteeseen joutunut kestämään sen tunteen, kun nolla jää yhdestä virheestä kiinni, mutta koskaan ennen se ei ole ketuttanut näin. Vieläkin kun vain ajattelen sitä rataa, niin pulssi kohoaa, ärrrmurrr. Misti fiksuna koirana varmasti huomasi, että mä olin ihan masentunut ja pettynyt, mutta minkäpä se sille mahtoi, reppana. :D Noilla meidän kisaradoilla sössin aina joko minä tai Misti, mikään ei koskaan mene silleen täydellisesti, että se yksi hemmetin nolla saataisiin. Taas mietin, että miten tätä lajia vieläkin rakastaa niin hirveästi ja jaksaa kulkea monen sadan kilometrin päässä kisoissa, kun se on tällaista, että yksikin virhe romuttaa kaiken. Okei, me ollaan käyty tähän mennessä vasta kolmet kisat, mutta kyllä mä olisin halunnut jo sen yhden nollan, liekö tuo liikaa vaadittu. Saapa nähdä kuinka monta kymmentä (tai sataa!) starttia joudutaan ensin ykkösissä käymään ennen kuin päästään kakkosluokkaan. Meidän tuurilla joku 500. :D

Se lohduttaa sentään hieman, että me ei ajettu Ouluun pelkkien agilitykisojen takia. Lähdettiin kaverin kanssa tiistaiaamuna meidän autolla Ouluun, kun mulla oli sinä päivänä pääsykoe yliopistolla ja kaverilla taas seuraavana päivänä. Heti aamusta mentiin keskustaan kiertelemään vaatekauppoja ja Misti oli mukana. Se siis kulki meidän kanssa kaupasta toiseen eikä kukaan sanonut yhtään mitään, Oulu taitaa olla oikea koirakaupunki. :)  Kaveri oli ystävällisesti Mistin kanssa silloin kun olin pääsykokeessa. Sen jälkeen ajeltiin kisoihin ja yöksi mentiin mun kummisedän/enon perheen luokse Kempeleeseen. Misti oli taas niin hieno matkakoira ja alkoi tyyliin heti nukkumaan, kun päästiin Kempeleeseen. Yöllä se vaan vähän pyöriskeli rauhattomana, kun oli niin kuumissaan. Aamulla taas yliopistolle ja iltapäivällä uudelleen shoppailemaan Möösä mainioisen kanssa. Sittenpä me lähdettiinkin takaisin Kuusamoon, mutta olipa mukava pikku reissu. Innolla odotetaan, josko päästäisiin tässä jossain välissä muuttamaan koirien kanssa ja Oulu on tähtäimessä, pääsin mä sitten opiskelemaan tai en.

Nyt näyttää siltä, että kisakalenteri ammottaa aika lailla tyhjyyttään. Kesäkuu tulee olemaan melkoisen täyteen buukattu, kun on tarkoituksena lähteä tyttöporukalla Helsinkiin ja Tukholmaan ja sitten lähden yhden toisen kaverin kanssa rantalomalle. Joten kesäkuussa ei taideta ehtiä kisata, hyvä jos edes treenata. Viime torstaina oltiin aksatreeneissä ja ulkokentällä ensimmäistä kertaa. Tehtiin rataa, joka oli yhdistetty ykkös- ja kakkosluokan rata. Hyvin meni meillä molemmin päin, joten jossain määrin taidot riittää myös kakkosten radoille. Kontaktitkin meni hienosti ja Möösä jäi nätisti odottelemaan, kisoissa taas ei aina niinkään nätisti...

5 kommenttia:

  1. Sulla on todennäköisesti fiilis jo helpottanut tämän kirjoituksen jälkeen, mutta pakko silti kommentoida. Käypä katsomassa kuinka monta rataa Jerikon kanssa juostiin ennen yhtään nollaa. Senkin kanssa itse asiassa sitten tuli tosi nopeasti, kun on niitä jotka kisaa ykkösissä eikä oikeasti tunnu sieltä koskaan nousevan. :D

    Teidän meno näytti oikeasti hyvältä, Misti tekee tosi hienosti töitä. :)

    Pari ratakommenttia videoista: agiityradalla keinulla sanot rauhoittavan käskyn aivan liian myöhään, jos sun on sillä tapana saada Misti jarraamaan. Misti itsekin näyttää ihan häkeltyneeltä, että kuinkas tässä näin kävi. Hämmennys sekoitti loppuradan, mutta hienon näköistä menoa teillä joka taoauksessa! :)

    Hyppärillä luulen, että Misti luki väärän hypyn, koska sun ohjaus oli vähän ristiriitainen: sun linja vie kyllä selkeästi putken suulle, mutta sun ohjauskäsi on liian pitkään "auki" ja rintamasuuntakin hieman epäselvä. Suullinen käsky tulee aivan liian myöhään ja varmaan vaan refleksinä, kun jo näet mitä tapahtuu. ;)

    Pienestä oli kiinni eikä noista kannata lannistua. Kyllä ne nollat sieltä tulee. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla hyppärillä siis väärä hyppy olis jäänyt varmaan tekemättä jos olisit esimerkiksi valssannut siihen väliin, jolloin rintamasuunnan kääntyminen olisi ollut Mistille selkeämpi vihje jyrkästä kääntymisestä. :)

      Poista
  2. Juuh, onhan tuo fiilis jo kuukaudessa hieman helpottanut enkä ole murehtinut asiaa aikoihin. :D

    Mä en kai oikein itsekään tiedä, mitä noilla kontakteilla haluan Mistin tekevän. Ja mä sitä paitsi toimin monesti tosi epäjärjestelmällisesti, mikä hämää koiraa. Kun joskus himmailen sitä ja joskus taas en, joskus annan pysäytys- ja vapautuskäskyn ja joskus en, huoh! :D

    Tuossa hyppärillä muka luulin tehneeni ihan oikein ja olisi kyllä hirveän kiva vierittää jotain välillä koirankin syyksi, mutta kaipa mussakin sitten oli vikaa. Mun on kokemattomana ohjaajana monesti vaikea arvioida noita ratoja kriittisesti ja siten, että ymmärtäisin missä menee vikaan ja mikä olisi pitänyt tehdä toisin. Joten lisää treeniä niin ehkä niitä nolliakin sitten joskus tulevaisuudessa saadaan. ;) Kiitos rakentavasta palautteesta ja kommentoinnista Sabina!

    VastaaPoista
  3. Allekirjoitan Sabinan kommentit täysin. Upeeta menoa joka tapauksessa! Ei muuta kuin uutta ilmoittautumista kehiin! :) Kivaa kesää teille!

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Bea! Kohta uutta ilmoittautumista tuleekin kehiin, kun kisoja on taas katseltu ja täytelty keikkakalenteria kisasuunnitelmilla ;) Hyvää kesää myös sulle ja Hoinalle!

    VastaaPoista