Agihyppyjä ja hyppynoutoa

No niin, eli me ollaan taas treenailtu agilityä, mutta tehty vähän jotain muutakin. Tultiin juuri tämän kevään viimeisistä hallitreeneistä eli maneesille ei ole enää paluuta (paitsi ehkä esteidensiirtotalkoiden merkeissä). Muita kisaryhmäläisiä ei ollutkaan tällä kertaa tulossa, joten mentiin yksiksemme ja pyysin äitin kaveriksi siirtämään esteitä, kun eihän niitä oikein yksin saa laiteltua. Saipahan sitä paitsi nyt omin silmin nähdä, että mitä me oikein treenataan ja millaista se agility käytännössä on.

Mulla ei ollut valmista rataa ja mitään kovin monimutkaista en tietenkään jaksanut alkaa rakentamaan. Niinpä sitten ihan omin kätösin piirtelin paperille jonkinlaista kieputusta, jossa Mistin pitäisi ehkä vähän miettiä hyppäämistään ja joutuisi tekemään takaakiertoja yms. Eihän se rata valmiina kovinkaan kummoiselta näyttänyt, mutta sitä oli kiva mennä ja sehän toimi yllättävän hyvin. :) Tehtiin sitä aikas monta kertaa ja kokeilin välillä muitakin kieputuksia eli sovelsin rataa miten mielin. Mutta saatiin siis tosi hyvät treenit aikaiseksi ja Misti oli niiiiiin huippu! Mun mielestä tuolla radalla oli paljon kinkkisiä kohtia, mutta Möösä selviytyi loistavasti. Kyllä siinä on ainesta! <3 Katsokaa vaikka itse videolta!
Tähän mennessä oltiin juostu rata jo muutamaan kertaan läpi, niin Mistiä vähän väsytti ja yksi rimakin tipahti. Ja alkuperäisessä versiossa ennen pujottelua oli hypyn takaakierto, mutta äiti oli ehtinyt roudata sen jo pois.

Viime viikolla oltiin myös kisaavien treeneissä ja tehtiin Mööpelin kanssa hyppytekniikkaa, siinäkin kaikenlaista kieputusta. Rimat oli tosiaan nelosessa eli aavistuksen korkeammalla ja hyvinhän tuo hyppeli. Sitten mentiin pujottelua ja vautsi vau, kuinka kauas pystyin irtoamaan Mististä ja vaikka vaihtamaan suuntaa, eikä Misti häiriintynyt siitä yhtään. Itsenäistä, hienoa suorittamista. Misti koki viime torstaina myös jonkin sortin valaistumisen keinun suhteen. Se nimittäin jäi odottamaan etutassut maassa vapautuskäskyä, ja mullahan kestää nyt juosta jo eteenpäin ja siitä huolimatta Misti jää kiltisti odottamaan. Herneet ilmeisesti kohtasi aivoissa toisensa - vihdoin ja viimein. ;) Jäi hirmuisen hyvät fiilikset sekä viime viikon että tämän viikon treeneistä. Nyt tehotreenataan agilityä, kun meillä on seuraavat kisat 11.-12.5, joita odotamme tietysti innolla! :)

Kotosalla ollaan harjoiteltu hyppynoutoa. Misti kyllä noutaa sinänsä hyvin, mutta jos hyppy on liian korkealla, laskee Möösä kapulan maahan ja hyppää yksinään takaisin, huoh. :D Olenkin noudattanut sillä kevyttä kepakkoa ja sen se suostuu tuomaan korkeammaltakin. Pikkuhiljaa nostan korkeutta aina sinne metriin (hui!) ja harjoitellaan kepin avulla. Lopullisena tavoitteena pk-tottiksen estenouto metrin korkeudesta oikealla noutokapulalla. Kamalalta se kuulostaa, mutta ei kai sentään mahdottomalta.
Lisäksi aloiteltiin pk-jälkeä tälle keväälle. Tallasin Mistille hyvin lyhyen jäljen ja laitoin matkan varrelle neljä pientä keppiä. Misti ei aluksi ihan tiennyt, pitääkö kepit ilmaista, mutta sittenhän se alkoi jo omatoimisesti menemään kepin luona maahan, jonka jälkeen palkkasin ja jatkettiin jälkeä eteenpäin. Jihuu, kyllä tuntui hienolta ja tätä jatketaan! Mististähän kuoriutuu vielä erinomainen jäljestäjä, oikea pk-koira. :)

Lisäksi ollaan käyty muutaman kerran pyörä- ja juoksulenkillä ja muuten tietty lenkkeilty ihan normaalisti. Jospa ne läskit siitä karisisivat. ;) Nythän lumet on jo ihan kiitettävästi sulaneet ja päästään pian metsään kunnolla samoilemaan. Talvea tulee ikävä, mutta kesäkin on tervetullut. Kevättä mä tulen kaipaamaan suuresti, se on mun ehdoton lempivuodenaika.

Ja loppuun vielä niitä lupaamiani kuvia lenkin varrelta. :)

Back in business (+ ekat agikisat)

Jahas, edellisen päivityksen otsikko oli "Paluu aktiivisempaan arkeen" ja siitä on aikaa melkein 7 kk... niin että mikä paluu ja mihin? Eipä ole ikinä koskaan ennen ollut näin pitkää taukoa, etten olisi kirjoittanut jotakin blogiin. Joskus harmittelin sitä, että väliä oli kuukausi, kun nyt sitä on ollut monta kuukautta. No jaa, eipä tässä kukaan ole paljon mitään menettänyt. Ei me olla mitään kovin ihmeellistä touhuttu, joten lupaus aktiivisemmasta arjesta yo-kirjoitusten jälkeen ei toteutunut, damn! Misti vaikutti välillä hyvinkin kyllästyneeltä elämäänsä, kun mua ei jaksaneet koirajutut kiinnostaa. Pistän sen jonkin sortin syysmasennuksen piikkiin (vaikkei mua oikeasti masentanut ollenkaan!), ettei ollut oikein intoa harrastella Mistin kanssa. Kyllähän me normaalisti lenkkeiltiin ja käytiin aksatreeneissä mahdollisimman paljon; siinäkin tosin oli loka-marraskuussa taukoa, kun ulkokentällä ei voinut enää treenata eikä päästy vielä sisätiloihinkaan. Sitten Misti teki joskus tammikuussa juoksunsa ja taukoa tuli taas. Nyt keväällä ollaan käyty kisaavien treeneissä kyllä aika ahkerasti. Talvi siis ollaan agiliidelty isossa hevosmaneesissa, joka on paikkana sinänsä ihan ok, mutta ei tietystikään parhaasta päästä. Ei olla edistytty mun mielestä oikein mihinkään suuntaan agilityn saralla, mutta Misti on kehittynyt henkisesti paljonkin, kun kaksi vuotta tuli tammikuussa mittariin. Mä olen ohjaajana entistä huonompi ja moni ohjauskuvio on jäänyt täysin unholaan. Eipä ole siis kovin häävit puitteet lähteä kokeilemaan kisaamista, mutta niinhän me vaan tehtiin pari viikkoa sitten lauantaina - ja hyvä niin! :)

Siis meillähän oli suunnitteilla korkata kisaura jo reilusti viime vuoden puolella, mutta se jotenkin jäi olosuhteiden pakosta. Yritin ilmoittaa meidät yksiin lokakuun kisoihin Ouluun, mutta epäonnistuin enkä saanut ilmoa menemään. Sitten tuli sitä treenitaukoa siihen malliin, ettei päästy edes kunnolla treenaamaan. Ja kun muakaan ei jossain välissä juuri kiinnostanut agilitaaminen, niin lopputulos on tämä, että päästiin kilpakentille vasta nyt. Mutta toisaalta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Ja kuten jo sanoin, Mistikin on nyt aikuisempi ja valmiimpi. :)

Mutta jospa palaan noihin itse kisoihin, kun ne on tällä hetkellä isoin juttu näiden kuuden kuukauden aikana. Meiltä oli siis kaksi treenikaveria lähdössä Ouluun kisaamaan 6.4. ja meillä oli Mistin kanssa mahdollisuus lyöttäytyä matkaan. Niinpä sitten laitoin kisailmon menemään sen kummempia miettimättä. Ajattelin, että pakko se on jossain vaiheessa alkaa kisata ja mikäpäs sen parempi ajankohta kuin nyt, kun oli tuttuja menossa. Siispä lauantaiaamuna ennen puolta seitsemää starttasi Sarin Peugeot Boxer kohti Oulua ja lähdettiin hyvillä mielin liikenteeseen. En ollut oikeastaan edes ajatellut lähestyviä kisoja tai ottanut niistä stressiä - saati sitten että oltaisiin mitenkään erityisesti treenattu. Ei mitään, aika lailla kylmiltään lähdettiin, mikä on mulle jokseenkin epätavallista. :D

Matka meni nopeasti ja oltiin paikalla hyvissä ajoin. Näissä kisoissa olivat maksit ensin vuorossa, mikä on melko harvinaista. Mua tämä järjestely vähän pelotti, kun ajattelin, että en ehdi seurata tarpeeksi monta suoritusta ennen omaa vuoroa. Ilmoittauduttiin, ostin kisakirjan ja tuomari (Risto Ojanperä) mittasi Mistin. Tai eihän sitä mitattu, kun oli niin selvä maksi. Harmi vaan, tuomari kyllä sanoi, että oltaisiin saatu sinä päivänä valita säkäluokka itse, mutta makseihin Möösä lopulta laitettiin. ;)
Sitten oli B-radan (agirata) rataantutustuminen. Rata oli sinänsä aika simppeli eikä siinä tarvinnut mitään ihmeellisiä ohjauskuvioita (tämä sopi mulle, vuosisadan surkeimmalle ohjaajalle, hyvin!). Ansku ystävällisesti lämmitteli Mistiä ennen ratoja, kun mä valmistauduin h-hetkeen. Suurkiitos Anskulle siitä!
Sitten tuli meidän vuoro, oltiin vissiin kahdensiatoista (12.). Misti jäi kiltisti odottamaan paikoilleen ja keskittyi  hommaan täysin. Siinä sitten juostiin rata nopeasti läpi ja aikaa meni noin 37 sekuntia (ihanneaika 50 s). Lopputulos oli 15 vp (kolme rimaa tuli alas). Mä olin niin älyttömän iloinen tästä tuloksesta! Misti keskittyi siihen mihin pitikin, teki parhaansa, uskalsi mennä kaikki esteet ja kaikki menikin aika lailla nappiin. Keinu tosin oli lentokeinu, mutta tuomari ei antanut siitä virhettä, kun keinu oli kai ehtinyt laskeutua tarpeeksi. Eli ainoat virheet tulivat rimanpudotuksissa. :) Radan jälkeen mulla oli hurjan hyvä fiilis ja oli ainoastaan kiva mennä seuraavalle radalle. Oltiin lopulta 16. ja huomasin, että Misti oli toiseksi "paras" bortsu tällä radalla, aika moni hyllytti. Ei sillä, että ne olisivat olleet huonoja, pisti vain silmään tämä yksityiskohta. Sari videoi tämän B-radan, joten laitetaanhan se tänne näytille.




A-rata oli myös agilityrata ja tämä sujui meillä paremmin. No, heti ensimmäinen rima tosin tuli alas, vaikka varmasti jätin koiran tarpeeksi kauas. Misti ei ilmeisesti osannut taaskaan oikein arvioida paljonko sillä pitää ponnistaa päästäkseen yli. Sitten alas tuli muistaakseni kolmosrima takaakierron tuloksena. Mun mielestä Misti kyllä hyppäsi siinäkin ihan tarpeeksi kaukaa, mutta minkäs sille tekee, kun koira on niin pieni eikä osaa ponnistaa. ;) Muuten rata menikin aivan virheettömästi ja oli hienoa menoa, jeij! Keinun kanssa ei nyt mitään ongelmaa, vaan todella hienosti meni. Huomasin muuten, että monella koiralla oli ongelmia keinulla: tultiin joko lentokeinuna tai ei oikein uskallettu mennä. Radan loppusuoralla mä tein vähän epäonnistuneen takaaleikkauksen, olisiko ollut renkaan ja hypyn väliin, ja tämä sitten sotki hieman Mistin suunnitelmia niin että se jäi yhden aidan eteen hetkeksi haukkumaan mulle mielenosoituksellisesti, että ohjaa paremmin, kuten Sari tulkitsi bordertollikan käytöstä. :D Sain kuitenkin sen ohjattua kunniakkaasti maaliin saakka, ja tästäkin radasta jäi mielettömän hyvä fiilis ja lopputulos siis 10 vp. Loppusijoituksessa Misti oli 7. ja taas toiseksi paras bc. A-radalta ei valitettavasti videota ole, kun Sari epäonnistui videoinnissa, kun oli kuulemma niin jännittänyt meidän puolesta. No, rata oli kuitenkin mukava eikä suinkaan kovin vaikea. Molemmat radat oli ihan hauskoja mennä, että ei sen puoleen. Ihanneaika alittui myös A-radalla reilusti, aika oli taas 37 sekuntia ja vähän päälle (ihanneaika muistaakseni 47 s). Eli oikein mainiosti kerettiin kumpikin rata juosta läpi.

Kisoista jäi kaiken kaikkiaan mahtava fiilinki ja reissu oli varsin onnistunut. Molemmat radat meni meillä tosi hyvin etenkin kun miettii, että nämä oli meille ekat viralliset agilitykisat. Siis ainoat virheet tuli tosiaan riman pudotuksissa, muuten radat olivat puhtaita ja tuplanollakin oli siis melkoisen lähellä. :) Oli tosi kiva päivä ja oli mielenkiintoista seurata taitavia agilitykoirakoita aina ykkösluokasta kakkosluokkaan. Päivä meni hurjan nopeasti ja oli kyllä niin mukavaa että!
Nyt alan nostamaan Mistille rimoja korkeammalle, joten rimanroiskimisongelma pitäisi olla helppo korjata. Seuraavista kisoista lähdetään tietenkin tavoittelemaan vähintään sitä yhtä LUVA-nollaa ja toivotaan, että päästään kesän aikana kakkosluokkaan. Pitäisi olla kyllä ihan mahdollista ja sinänsä realistinen tavoite. No, pitää yrittää olla tavoittelematta taas kuuta taivaalta, mutta oltiin me oikeasti melko hyviä. ;) Totta puhuakseni Misti on tässä se hyvä, mähän olen tajuttoman huono ohjaaja, mutta onneksi koira korvaa meikäläisen puutteet (ainakin vielä). Seuraavan kerran kisataan näillä näkymin taas Oulussa äitienpäiväviikonloppuna neljän radan verran ja  tavoitteena tehdä hyviä ratoja ja vähintään se yksi nolla. Saapa nähdä kuinka käy, ei välttämättä tavoite toteudu, mutta yritetään yritetään... ;)

Muuta tässä ei ollakaan paljon tehty. Tokoa silloin tällöin ja eilen tein Mistin kanssa pk-jäljen ilmaisutreeniä. Aika hyvin ja omatoimisesti Misti painui maihin ilmaistessaan kepin, jes. Nyt kun lumet sulaa aletaan tekemään taas jälkeä ja laitetaan varmaan niitä keppejäkin jo kohta puoliin jäljelle. Ihan huippua päästä taas jäljestämään, siitäkin on jo aikaa! Tokokokeeseen pitäisi Misti ilmoittaa, josko se ykkönen sieltä tulisi, että päästäisiin joskus sinne avoimeenkin. Näyttelyissä ei varmasti tulla käymään tänäkään vuonna, sen voin melko varmana luvata. :D
Misti on muuten nyt melko lihava, joten neiti on laihdutuskuurilla. Kumma juttu tuo lihavuus, koska eihän se paljon mitään suostu syömään. Taitaa joku syöttää sitä salaa ja se en ole minä!
Helmi taas on hoikistunut, vaikka kyllähän sekin syö. Helmi muuten on lenkkeillyt nyt aika paljon vapaana, se mihinkään karkaa enää. Pysyy lähellä minua, koska multa löytyy namia, hieno mummukka! On niin mukavaa lenkkeillä sillä tavalla, että molemmat koirat on vapaana. :) Muuten Helmikin on pysynyt täysin terveenä ja se on hirveän pirtsakka tapaus edelleen, vaikka 10 vuotta tuli maaliskuussa täyteen. Mihin aika oikein menee: Helmi on jo 10 ja Misti 2, vastahan nuo molemmat meille haettiin!

Päivittelen myöhemmin jotain lisää ja laittelen muutaman kuvankin tuonne alkuun. :)