Terveeksi tutkittu ja todettu

Torstaina 19.päivä käytiin Oulun Eläinklinikalla silmäpeilauksessa ja luustokuvissa. Silmät tutki helsinkiläinen eläinlääkäri Sari Jalomäki. Mistillä on kaikin puolin terveet näkimet, eikä mikään viittaa perinnöllisiin silmäsairauksiin! :) Mistin emällä ja emän sisaruksilla on todettu distichiasis eli ylimääräisiä silmäripsiä, mutta Mistillä niitä ei näkynyt - ainakaan vielä. Tutkitutan silmät mahdollisesti vielä uudelleen muutaman vuoden kuluttua. Ell. tosin löysi Mistin oikeasta sarveiskalvosta arven, joka oli kuitenkin hyvin parantunut eikä se haittaa koiraa mitenkään. Arpea ei paljaalla silmällä näe, joten sen olemassaolo tuli yllätyksenä. Onneksi se ei ole vakavaa, kaipa siihen on jokin joskus tökännyt, sen synty jäänee arvoitukseksi.

Silmäpeilauksen jälkeen oli vuorossa luustokuvat ja sitähän oltiinkin ehditty hieman jännittää. Kuvaava eläinlääkäri oli kokenut, ortopediaan erikoistunut Ilkka Lakovaara. Tosi mukavan ja osaavan oloinen, suosittelen. :) Heti ensiksi Mistille laitettiin nukutuspiikki, joka taisi hiukan sattua, kun pikkuneiti vingahti. Äkkiä aine vaikutti ja Misti painui unten maille. Minua ei kuulemma tarvittukaan ja sain lähteä tunniksi omille asioilleni. Takaisin palattuani Misti oli vielä taju kankaalla, mutta herätyspiikin jälkeen se alkoi hiljakseen heräillä. Sillä aikana katseltiin eläinlääkärin kanssa kuvia ja Lakovaara näytti tutkivan niitä hyvin tarkkaan. Lonkat oli hienot ja symmetriset, arvio niistä A taikka vahva B. Kuitenkaan B:tä huonommat ne eivät voi olla. Olin kyllä äärimmäisen helpottunut ja iloinen! Myös polvet nähtiin lonkkakuvista ja Lakovaara tsekkasi nekin. Hyvät, terveet polvet. Olipa muuten hyvä, etten otattanut erikseen polvikuvia, kun ne kerran näkee lonkkakuvien yhteydessä.
Kyynärpäiden tilanne oli sellainen, että toinen (muistaakseni vasen) olisi 0 mutta toinen (eli vissiin se oikea) olisi heikko 0 tai vahva 1. Tuossa mahdollisessa ykkösen kyynäreessä oli pientä kalkkeumaa, jota esiintyy kuulemma lähes kaikilla koirilla jonkin verran, ja se on ihan merkityksetön juttu eikä vaikuta koiraan millään tavalla. Itsekin huomasin, että se nollan kyynär oli terävämpi ja toinen taas muodoltaan enemmän tylppä. Lakovaaran mukaan erot ovat kuitenkin aika pieniä ja hän lausuisi molemmat nolliksi. Nyt vain odotellaan, kuinka tarkka Kennelliiton eläinlääkäri on ja saadaanko molemmat nollana takaisin. Toivottavasti saadaan, koska ainakin itselleni pistää silmään nuo ykkösenkin kyynäreet. Tärkeintä kuitenkin on, että ne ovat terveet eikä ole syytä huoleen. :)
Selkä oli Mistillä kaikin puolin terve ja se todettiin yhteensä kolmesta kuvasta. Eli mielestäni aika hyvin saatiin selkäkin näkyviin ja se näytti oikein hyvälle!
Myös olkapäät tutkittiin. Toinen (olikohan se vasen) näytti ihan normaalilta, mutta toisessa olassa (oikeassa?) näkyi kanssa pientä kalkkeumaa. Sillä ei ole kuitenkaan mitään merkitystä eikä sen pitäisi viitata OCD:hen. Siinä toisessa olassa tosiaan näkyi hieman enemmän vaalentumaa kuin toisessa, mutta huolissaan ei siitäkään onneksi tarvitse olla. Hitsi, kun en muista kummassa olassa ja kyynäreessä sitä kalkkeumaa oli, hyvä minä. Toki jäin nyt miettimään, että entä jos nuo kalkkeumakohdat aiheuttaakin Mistille jotain, mutta uskon kuvaavan eläinlääkärin sanaan. Lonkkien ja kyynärten kohtaloa eli virallista lausuntoa jäädään vielä odottelemaan Kennelliitosta, mutta selkä- ja olkakuvissa luotan Lakovaaraan, koska ne kuvattiin epävirallisina.

Pääasiahan tässä on se, että Misti on terve tyttö ja voidaan harrastella ihan normaalisti. Lakovaarankin mielestä voidaan turvallisin mielin agiliidellä yms. Ei kyllä yhtään kaduta, että kuvautin koko paketin, nytpä ollaan tietoisia koko luuston tilanteesta. :)
Kyllä bortsutkin pitäisi mielestäni kuvauttaa myös selästä ja olkanivelistä. Ollaanhan se nähty kuinka paljon esimerkiksi OCD-tapauksia putkahtelee esiin. Voisi jäädä moni koira ja linja käyttämättä, jos kaikki yksilöt kuvattaisiin ja jätettäisiin riskitapaukset jalostuksen ulkopuolelle.

Citykoira!

Ennen klinikalle menoa käveltiin Mistin kanssa Oulun keskustassa. Voi että pikkuneiti käyttäytyi mallikkaasti, se ei ollut moksiskaan uudesta paikasta ja kaupungin vilskeestä! Se käveli nätisti hihnassa, ei kiinnittänyt huomiota muihin ihmisiin, koviin ääniin yms. Mentiin rautatieaseman alikulkutunnelistakin, mutta sekään ei ihmetyttänyt. Mainio koira, joka käyttäytyy hienosti, sainpa olla siitä ylpeä! :) Myös automatka meni hyvin ja rauhallisesti. Helppo koirahan Misti on. Ehkä olen jotakin tehnyt oikein, kun se ottaa uudet tilanteet noin lunkisti. Klinikkakäynnin jälkeen käväisin läheisessä Mustissa & Mirrissä, josta Misti sai uudet valjaat. Pinkit Hurtta Lifeguardit, kyllä kelpaa lenkkeillä noin hienoissa vermeissä. ;) Helmi onkin ominut itselleen nuo Hurtta Collectionit, joten nyt on molemmilla omat valjaat. Eilen käytiin paremmin testaamassakin uusia valjaita kunnon juoksulenkin muodossa. Olipa mukava juosta sulalla tiellä. Misti jaksoi hyvin koko matkan, mutta Helmillä taas vauhti hyytyi. Yritin kyllä jättää sen kotiin, mutta mummeli itse änkesi mukaan.

Tuulitukka! Agilityn lämppälenkki vaaran päälle. 

Aksaa aina vaan

Viime päivät ollaan agiliidelty oikein urakalla, sanoisinko. Tänään meillä oli ohjatut treenit ja Misti oli suorastaan liekeissä! Nyt oli ihan eri ääni kellossa kuin viime tiistaina, pieni oli niin intoa täynnä ja jaksoi koko tunnin tehdä hienosti töitä. Tänään harjoiteltiin uusina asioina persjättöä ja rengasta, molemmat sujui hyvin. Itse meinasin alussa vahingossa valssata, mutta kyllä se persjättökin sieltä sitten löytyi. Misti teki hyvin, mutta välillä meinasi jättää yhden aidan hyppäämättä. Misti löysi nyt hyvin namikipoillekin, eikä se enää niin tuijottanut minua. Namikippoja ei kyllä enää juuri tarvitse esteiden välissä ja niitä häivytellään jo poiskin. Vauhtia oli mukavasti, mutta kohta en varmaan pysy enää ollenkaan Mistin perässä. Hyvin neiti pääsee esteet ylitse, korkeus on jotain mediluokkaa, ja pari kertaa se taisi tiputtaa riman alas.

Rengas ei tuottanut ongelmia, niin intopiukeena meni siitäkin. Matalallahan se vielä oli, mutta niinhän sen pitääkin näin alkuun. Pujottelua tehtiin myös ja mukavasti sujui, vauhtia on ihan hyvin, mutta vielä vaan lisää varmuutta. Keppejä oli yhteensä neljä. Verkot oli apuna ja niillä jatketaankin varmasti vielä aika pitkään. Jossakin välissä sitten kokeillaan ohjureita.
Omatoimiharjoitteluun kokosin meille pari hyppyestettä, joista toisella tehtiin takaakiertoa. Tosi hyvin meni! Molemmat puolet sujuu ja tuollahan Misti oikein nuoli siivekkeitä.

Mutta tiistain treeneissä Misti oli melko vaisulla päällä ja teki hitaanlaisesti. Meillä oli siellä kakkoskouluttaja paikalla ja hän kuvaili Mistiä hirveän rauhalliseksi, varovaiseksi ja epävarmaksi tyyliin "anteeksi kun olen olemassa". Allekirjoitan kyllä kaiken, sellainenhan Misti monesti on. Sille pitäisi saada varmuutta ja vauhtia sekä löytää treeneihin jokin superhyvä palkka. Tänään oli mukana nakkia ja jopas neidille kelpasi. Mutta oli Misti muutenkin tänään paljon vapautuneempi ja innokkaampi, joten hyvä fiilis jäi tämänpäiväisistä treeneistä. Paikalla oli vain kolme koirakkoa ja maneesi oli paljon hiljaisempi aikaisempaan haukkukonserttoon verrattuna. Mistihän on siis hiljaa ja keskittyy tekemiseen, mutta muutama muu siellä on äänessä koko ajan. Toivottavasti intoa ja iloista asennetta löytyy treeneissä jatkossakin, kotona sillä on ainakin huippuhauskaa. :) Ehkä itsekin vähän ohjatuissa jännitän, kun ollaan valvovien silmien alla, ja se voi vaikuttaa koiraankin. 
Misti on nähnyt joka kerralla treenien ohessa myös hevosia piha-aitauksessa käyskentelemässä. Aluksi se oli ihan kummissaan ja haukkui raivokkaasti, muttei nykyään enää juurikaan välitä niistä. Misti ei olekaan tavannut hevosia koskaan aiemmin, joten yllättävän äkkiä se on tottunut niihin. :)

Ollaan nyt muuuten parina päivänä kotosalla treenailtu mm. takaakiertoa aika korkeillakin rimoilla jo. Hyvin Misti hoksaa homman jujun. :) Eli väsäsin meidän kotipihalle pienen, kuuden esteen radan nyt viikonloppuna. Siinä oli: hyppy-puomi (pelkkä alastulo korotetulla laudalla)-hyppy (jolla takaakierto)-putki-hyppy. Tuota tehtiin sitten toisinkin päin. Mini-bc oli ilmiliekeissä ja niin nopsaan juoksi radan. Muuten hyvää suorittamista, mutta puomilla tarvitaan vielä malttia, jotta kosketusalustalle mennään rauhassa. Lupaava tyttönen, nyt ollaan agista ihan totaalisen innostuneita! :)

Elossa ollaan!

Olisiko blogin päivittäminen mitään näin vaihteeksi... Alkuaikoina, Mistin ollessa pentu, päivityksiä tuli yksi tai kaksi viikossa, nyt hyvä jos kerran kuukaudessa. En vaan koskaan jaksa alkaa mitään kirjustelemaan, eikä ole oikein aikaakaan.

Mitä meille kuuluu? Ei mitään, paitsi että meidän lajivalikoima laajeni ja muutti hieman muotoaan. Tällä hetkellä käydään treenaamassa agia noin kerta viikkoon ohjatusti. Ollaan "pentu"agilityryhmässä, jossa on meidän lisäksi viisi muuta koirakkoa. Nyt on treenikertoja takana kolme, eka missattiin Mistin juoksujen takia. Ollaan lähdetty ihan alkeista liikkeelle: lähtöpaikkatreeniä, kosketusalustaa, hyppyä, putkea, puomin alkeita, keppejä... Viimeksi tutusteltiin keppeihin ja ensimmäiseen ohjauskuvioon, takaaleikkaukseen. Agility vaikuttaa yllättävän haastavalta lajilta. Tunnen olevani siinä enemmän hukassa mitä tokossa, mutta aksa on kyllä kivempaa. :) Misti on hyvinkin taitava ja lupaava agilitykoiran alku, kunpa ohjaaja olisi yhtä hyvä. Misti tuntuu olevan erittäin innostunut ja malttaa tuskin odottaa radalle pääsemistä. Sitten mennään kovaa ja empimättä! Puomin alastulokontaktia treenaillaan, mutta se ei oikein suju vielä. Itse asiassa ajattelin ehkä opettaa Mistille juoksukontaktit, sitäkin vaihtoehtoa tarjottiin. Keppien kanssa edetään luultavasti verkkojen avulla, sen sanottiin olevan paras tapa nopealle koiralle ja mahdollistaa hyvin myös itsenäisen työskentelyn. Paljon on tämän lajin kanssa tekemistä, mutta aikaahan on ja kesällä päästään toivon mukaan vieläkin useammin ja tavoitteellisemmin treenaamaan!

Toko meillä on nyt jäissä. Hyvin vähän mitään tehdään, silloin tällöin jotain pientä. Yhtään ei ole inspiraatiota tokoilla, joten saapa nähdä milloin aletaan taas kunnolla sitäkin työstämään. Heh, tavoitteena tälle vuodelle oli saada ALO1 ja AVO1, mutta nähtäväksi jää saavutetaanko mitään. :D Nyt tuntuu kyllä siltä, että aivan sama vaikka veisin Mistin viisivuotiaana seuraavan kerran alokkaaseen. En osaa sanoa kisataanko edes tänä vuonna enää vai vasta vuoden päästä, jos silloinkaan. Täytyy sanoa, että tuntuu mukavan rennolta, kun ei tarvitse varsinaisesti mihinkään treenata vaan voidaan edetä leppoisasti omaan tahtiin. Puolisen vuotta sitten oli hirveä kiirus päästä kisaamaan ja saada tuloksia aikaan. Pah, mitä merkitystä sillä oikeastaan on. Pääasia, että on kivaa ja tehdään sitä mistä tykätään! :)

Ja mehän tykätään lenkkeillä!

                                       

Pönötyskuva portailta.

Muuten tosiaan elellään päivä kerrallaan verkkaiseen tahtiin. Ulkoillaan paljon ja ollaan vaan, mutta nyt tosiaan tuli tuo agility kuvioihin mukaan. Mistillä oli toiset juoksut maaliskuussa, ja yllättävän helposti ja nopeasti ne meni ohitse. Kuukausia kestänyt karvanlähtöaikakin viimein loppui. Mistihän alkoi syödäkin tuossa yhdessä välissä tosi hyvin ja kuppi tyhjeni joka kerralla. Nyt on taas nirsoilua ilmassa, juuri kun pääsin sanomasta, että se syö! Nirsoiluun auttoi se, että ruokaa tarjottiin säännöllisesti ja samaan aikaan Helmin kanssa, eikä kuppia pidetty esillä. Mutta ei sillä näemmä ollutkaan kovin kauaskantoisia vaikutuksia. On Misti kuitenkin hieman pulskistunut onneksi.
Mistille on varattu luustokuvaus- ja silmäpeilausaika tälle kuulle Oulun Eläinklinikalta. Siltä tutkitaan lonkat, kyynärät, selkä, olkanivelet ja ne silmät. Kallis keikka on tiedossa, mutta haluan olla mahdollisimman varma Mistin terveydentilasta ja voiko sen kanssa harrastaa normaalisti jne. Toivotaan hyviä tuloksia, mutta mitään en uskalla odottaa. Mistin sisaruksista on nyt neljä tutkittu, joista kaikki ovat saaneet huippuhyviä tuloksia. Peukut pystyyn, että meilläkin on terve tyttö! :)

Helmi on alkanut vissiin kutiamaan entistä enemmän. Se rapsuttaa ja kyhnyttää itseään vähän väliä, kaivaa korvaa, järsii tassuja... Se on kyllä niin arvoituksellinen tapaus, että aina sillä on jotakin vaivaa. Ollaanhan me siihen totuttu, allerginen koira, kun vaan tietäisi mille. On se muuten kovin virkeä, mutta kutina vähän vaivaa.
Helmi on käyttäytynyt vähän kummallisesti viime aikoina. Kun vien sen tarhaan yöksi, niin Hemppa alkaa vinkumaan ja yrittämään pakoa. Se pääsikin jo karkuun pari kertaa, kiipesi tai hyppäsi yli. Sitten se oli seuraavana aamuna omalla paikallaan terassilla. Helmi tosiaan yrittää kiikkua tarhan yli ja vaaralliselta näyttää meno toisinaan. Sillä itse asiassa tuli jo haava tassuun, jonnekin kynnen seutuville. Outoa, kun se on nyt niin levoton, vaikka terassilla ja sisällä se käyttäytyy ihan normaalisti. Kevättä rinnassa, sterilisoidulla koiralla?

Kuka se siellä kurkkii?

Kultaisia vuosia ja kauniita kevätsäitä

Nyt on sitten toisen synttäripäivityksen vuoro, kun rakas Helmi Hömppä Hemuliini täyttää vuosia ja niitähän on mittariin kertynyt jo huikeat yhdeksän! Helmin syntymäaika on helppo muistaa, 3.3.2003. :D On niin vaikea uskoa, että Hemppa on jo niin arvokkaassa ja korkeassa iässä, vaikka vastahan se oli kuriton kakara. Toinen on niin hyvässä kunnossa vielä, eikä harmaata näy missään! Helmi vaikuttaa ihan joltain 5-vuotiaalta, niin on tytsi toiminnallinen ja hirrrrveen timmi paketti. Se on todella hyväkuntoinen ja reipas, silmissä edelleen se sama ilkikurinen ja utelias katse kuin aina ennenkin. Häntä heiluu vähän väliä ja kaikkea tarkkaillaan entiseen malliin. Helmihän on aina ollut vilkas koira ja totta puhuakseni se on paljon aktiivisempi kuin Misti the bordercollie, ainakin ikäänsä ja rotuunsa nähden. Helmi oli vintiö varmaan ensimmäiset kolme vuotta ja Misti on ollut pikkuvanha koko pienen ikänsä. Joskus voi käydä noinkin päin, vaikka toisin olisi voinut odottaa. :D Olen niin iloinen ja onnellinen, että Helmi on noin hyvässä kunnossa ja toivottavasti sillä on vielä monta elinvuotta edessä! Mitään synttärilahjaa Helmi ei saanut, vähän vaan koiranmakkaraa ja muuta kivaa syömistä. Lenkillä tietysti käytiin ja helliteltiin mummokoiraa. Ensi vuonna pidetään sitten kunnon bileet, kun täysi kymppi tulee täyteen. ;)

Ollaan koirien kanssa taas ulkoiltu paljon, kun tänne on tullut niin upeat kevätilmat. Aurinko paistaa jo korkealta koko päivän ja on sopivan lauhaakin. Siis kerrassaan ihanaa, juuri tällainen kevättalvi on mun suosikki ja lempivuodenaika! Tänään käytiin koirien kanssa kahden tunnin lenkki mahtavassa säässä ja kivalla reitillä, vaikkakin se sisälsi jonkin verran umpihankikahlailua. Sattui virhearviointi meikäläisellä, mutta no worry, se oli tehokasta. ;) Pistin tietysti koirat auraamaan tietä ja tekemään jotakin omistajaparkansa eteen, vaikka mäkin jouduin välillä polkemaan latua. Misti on niin pikkuinen, että se uppoaa hankeen, mutta yllättävän sinnikkäästi ja nopeasti se eteni. Helmi ei ollut ollenkaan mielissään ja rouvaa piti välillä vetää perässä, mutta kyllä sekin hienosti teki tietä ja hassusti pomppi edetessään. Enimmäkseen Helmi kulki edellä ja mainiosti jaksoi, on se niin teräsmummo ettei tuollainen tee tiukkaakaan. ;)
Eilen taas käytiin järvilenkillä sekä Mistin kanssa hiihtämässä. Mipsukka oli vapaana ja innoissaan juoksenteli uudessa paikassa. Koiran riemua on kiva katsella, ne kun tulee onnellisiksi elämän pienistä asioista! Ja kyllä munkin mielestä lenkkeily on parasta ajanvietettä koirien kanssa, tokoilut sun muut tulee perässä.

(kuvat on viime viikonlopulta)

Juu, eli ulkoiltu ollaan, mutta vähän myös treenattu tokoa. Mä ajattelin kokeilla Mistin kanssa kaukopalkkaa, jos se innostuisi tekemään paremmin kun palkkakin olisi näkyvissä. Mun mielestä tuossa on ainakin se hyvä puoli, että Misti meinaa käydä välillä todella kuumana ja kierrokset nousee sen juostessa palkalle. Treenaamisessa on siis vähän vauhtiakin, kun koira saa juosta palkalle eikä se tule suoraan minulta. Mukana on kuitenkin myös kyttäämistä ja ennakointia, mutta ainakin sitä intoa on löytynyt kivasti. Hyvin Misti tokottelee ja palkka-sanan kuullessaan painelee suorinta tietä lelulle ja lelun kanssa mun luo. Heti ekalla kerralla pikku tauon jälkeen Misti oli kuuma kuin tulipallo, ja meinasi jopa haukkua kaukoissa ja luoksetulon pysässä. Kun saisin tuon puolen esiin useammin, niin olisipa mahti homma. Suunnitelmana on nyt tehdä lyhyitä ja motivoivia treenihetkiä ja ottaa ihan pari juttua kerrallaan taikka sitten hinkuttaa jotain yksittäistä liikkeen osaa. Nyt on tärkeintä, että saan sen räväkän ja raisun Mistin esiin eikä tekniikalla ole niin väliä. Tekniikka ja liikkeet on kunnossa ja niitä ehtii aina hioa, motivaation ja innon rakentaminen on tärkeämpää ja kauaskantoisempaa koko loppuelämää ajatellen. Miksi en tajunnut tätä ennen kuin vein Mistin kokeeseen, tai oikeastaan jo heti pennun saadessani! Jotkut asiat ne vain pitää oppia kantapään kautta, kiva vaan korjailla virheitä jälkeenpäin. Totta kai olen aina pyrkinyt siihen, että Mistillä on kivaa ja että lopetetaan onnistuneeseen suoritukseen ja innostuneeseen mielentilaan. Silti, olen tietämättömyyttäni treenannut ehkä turhan yksitoikkoisesti ja tehnyt monta liikettä putkeen joka treenikerralla. Nyt yritän kuitenkin skarpata ja tehdä Mistin kanssa vähemmän ja monipuolisemmin! Jollekin toiselle koiralle voisikin sopia tämä minun treenaustyyli hyvin, mutta Mistille ei, koska se on niin rauhallinen ja kyllästyy helposti.
Mistillä muuten alkoi juoksut viikko sitten, jo toiset juoksut vaikka ikää on vasta 13 kk! Mietiskelinkin tässä, että olikohan lähestyvillä juoksuilla jotakin vaikutusta Mistin käyttäytymiseen kokeessa..? Sehän oli ihan pihalla ja nuuskutteli kovasti. Jospa se johtuikin juoksuista, jotka alkoi siis kahden viikon päästä kokeesta. Olisihan se kiva vierittää epäonnistunut tokodebyytti juoksujen syyksi, mutta oli siinä taustalla muutakin. On kuitenkin ihan mahdollista, että juoksuilla oli vaikutusta asiaan ja ne sekoitti Mistin pään.

Tiistaina meillä alkaakin agility, kivaa! Huomenna on teoriakerta ja tiistaina Mistikin pääsee mukaan. :) Toivottavasti kurssista tulee antoisa ja opitaan paljon uutta! Ilmoittauduin jo uudelle kurssille kesällä, eiköhän aksasta tule meidän vakkariharrastus, luulen ma.

Kemijärven tokokoe

No niin, päivitykset laahaa taas jäljessä, pahoittelut. Viime lauantaina (11.2) siis tokoiltiin Mistin kanssa ensimmäistä kertaa virallisesti eikä koe mennyt ihan nappiin. Mentiin koepaikalle aikaisin, ilmeisesti liian aikaisin, jotta Misti ehtisi varmasti kunnolla tottua. Aluksi annoin sen vain makoilla hallin lattialla ja sitten vähän virittelin sitä. Me leikittiin ja tein sen kanssa pikku juttuja nakkien kanssa. Misti oli aika innoissaan ja keskittynyt, eipä siinä mitään. Välillä käytiin pihalla ja muuten vaan oltiin, ja itse katselin EVL- ja AVO-koirakoiden suorituksia. Alokasluokka oli siis viimeisenä, mikä oli häiriön kannalta hyvä juttu.
Sitten päästiin alokasluokkaan ja ensin oli vuorossa luoksepäästävyys ja paikkamakuu, jotka molemmat varsin mallikelpoisia suorituksia Mistiltä. Kovasti Misti kehään mennessä nuuskutti lattiaa, enkä saanut siihen heti kontaktia. Luoksepäästävyydessä Misti istui nätisti sivulla koko ajan ja antoi tuomarin (Allan Aula) käydä luona, siitä 10. Paikkamakuussa Misti meni hienosti ekalla käskyllä maahan, pysyi koko kaksiminuuttisen niin kuin kaikki muutkin koirat, ja nousi ensimmäisellä käskyllä sivulle. Siitä myös 10. Paikkis oli oikein onnistunut, Misti makasi tarkkaavaisena koko ajan, vaikka taisikin painua jo alussa lonkalle. Onneksi tuo onnistui, se on todella tärkeä liike tulevaakin ajatellen :)

Ennen meidän yksilösuoritusta olin melko varma, että Misti ei suostu seuraamaan kunnolla ja niinhän siinä kävi. Kehään mennessä se taisi tulla hyvin sivulle, mutta seuruu ei sitten ottanut onnistuakseen ollenkaan. Pian Misti kadotti kontaktin ja alkoi nuuskuttaa maata. Ensimmäinen pysähtyminen tuli niin äkkiä, että itsekin yllätyin ja Misti jäi seisomaan. Siitä se alamäki alkoi ja seuraaminen oli aika kamalaa. Ihme kyllä, kytkettynä seuraamisesta tuli 8. Seuraaminen taluttimetta oli vielä surkeampi esitys, vaikka se on aina ollut meillä kahdesta seuruupätkästä vahvempi. Olikohan M nyt kontaktissa kertaakaan sen aikana... Täyskäännöksessä Misti jäi tuijottamaan yleisöä eikä reagoinut puheeseeni. Sitten se havahtui taas hetkeksi seuraamaan, kun kävin kevyesti tökkäämässä sitä. Pohjanoteeraus oli meidän seuruu tällä kertaa ja siitä 6. Tuomari muistaakseni sanoi, että minä jäin odottamaan koiraa ja itse seurasin koiraa eikä koira minua. Ihan mahdollista, en enää muista mitä tein milloinkin. Olin kai niin shokissa siitä, ettei koira toiminut ollenkaan. Mutta muuten itseäni ei enää kehään mennessä juurikaan jännittänyt, koska koko koetilanne- ja paikka oli yllättävän rento ja mukava.
Liikkeestä maahanmenosta en paljon mitään muista, seurasikohan Misti kunnolla, ei kai. Hyvin painui käskystä maahan, mutta palatessani Mistin vierelle se hypähti yhtäkkiä seisomaan mitä se ei ole ikinä aiemmin tehnyt! Siitä siis piste pois ja 9.
Luoksetulossa Misti lähti juoksemaan hyvin ja vauhdikkaasti, mutta lopussa hiimaili ja istui vinoon ja väljästi eteen. Sivulle se tarvitsi kaksi käskyä, josta piste pois ja 9. Perusasentoon siirtyminen taisi muuten olla hyvä.
Liikkeestä seisominen onnistui parhaiten ja peräti kympin arvoisesti. Misti lähti seuraamaan hyvin ja jäi käskystä napakasti seisomaan.
Estehyppy, voi voi. Tiesin että Misti ei uskalla hypätä eikä se hypännytkään, vaan kiersi esteen. Tuomari sitten käski yrittää uudelleen ja hän otti yhden laudankin pois, jonka jälkeen Misti hyppäsikin. Mutta eihän se enää auttanut ja nollille meni.

Kokonaisvaikutus oli 8 enkä yhtään ihmettele, eihän se meidän tekeminen ollut minkään näköistä. Lopputulos siis 153 p. ja ALO2. Kaiken kukkuraksi vielä sijoitus 11/11 eli eihän se hyvin mennyt. 11:sta koirasta kaksi sai kakkostuloksen ja Misti hävisi pisteellä sille toiselle. Mielestäni taso oli aika huono alokasluokassa, vaikka ykkösiä paljon tulikin ja me oltiin vielä viimeisiä eli siis tosi huonoja. Tuomarin mielestä perusteet on kunnossa, mutta Mistiä piti hirveästi innostaa ja se otti häiriötä eikä pitänyt kontaktia. Kovasti jäi harmittamaan, koska ykköstulos oli ihan saatavissa mikäli kaikki olisi mennyt nappiin niin kuin normaalisti treenatessa menee. Itse asiassa Misti ei ole koskaan ollut yhtä pihalla ja toimettomana kuin nyt - virallisessa tokokokeessa. Mutta eipä me olla oikein tarpeeksi pystytty treenaamaan kokeenomaisia tilanteita, joissa yleisökin tuijottaa äänettömänä. Misti taisi olla eniten ihmeissään juuri siitä, häiriötä liikuntahallissa ei ollut nimeksikään hajuja lukuunottamatta. Tosi mukava kisapaikka tuo liikuntahalli, ehkä parhaimmasta päästä. Eikä Misti kai enää jaksanut ja halunnut tehdä mitään tokoa, jota oltiin paukutettu viimeiset viikot (kuukaudet) melkein päivittäin enemmän tai vähemmän. Ja meillä on aina ollut ongelmia tuon motivaation ja vireen kanssa. Mutta kuvittelin kyllä, että Misti olisi valmiimpi ja pystyisi tuollakin mallisuoritukseen. Se on nimittäin tehnyt pahemmassakin hälinässä tokoa oikein hyvin. Nyt kuitenkin pohdiskelin, että ehkä Mististä oli niin kummallista olla kehässä kahdestaan tuomarin ja liikkurin kanssa, kun kaikki muut vaan tuijotti hiljaa. Sehän tosiaan jäi välillä katsomaan yleisöä ihmeissään. Yleensä muut koirat ovat treenanneet meidän kanssa samaan aikaan, jolloin Mistillä ei ole ollut ongelmia keskittyä. En osaa oikein sanoa, mutta pitää vain yrittää jatkossa treenata ongelmallisia kohtia ja yrittää keväällä uudelleen.
Eikä tämä mikään maailmanloppu ole, eikä suurin osa onnistu saamaan ykköstulosta heti ensimmäisellä yrittämällä. Tässäkin kokeessa suurin osa alokasluokkalaisista oli kisannut jo aiemmin, ja Misti oli kokeen nuorin osanottaja niin kuin epäilemättä minäkin. Koe oli ihka ensimmäinen meille molemmille, Misti on vasta 13 kk eli ihan kakara vasta, ja saatoin itse tietämättäni sekoittaa pakkaa joko ennen koetta tai sen aikana. Ja vaikka minusta tuntui, etten jännittänyt, niin saatoinhan silti käyttäytyä eri tavalla ja olla aavistuksen kireä. En ainakaan samalla tavalla iloisesti lallatellut kuin kahdestaan treenatessamme.

Koepaikalla Misti käyttäytyi moitteettomasti. Ei pelottanut portaat tai liukas lattia, eikä muita koiriakaan alkuihmetyksen jälkeen tarvinnut enää miettiä. Enimmäkseen Misti makoili ja yritti nukkuakin. Se on niin mainio koira arjessa, että olen jo unohtanut arvostaa sitä asiaa. Vaikka Misti on vasta vuosikas, niin se on nöyrä ja tottelevainen koira eikä sellainen käytös ole tullut tilauksesta vaan töitä on tehty. Siispä tehdään töitä tokonkin suhteen eikä luovuteta! :) Vein Mistin liian aikaisin kokeeseen ja tässä on tulos. Tästä viisastuneena, yritämme jatkossa treenata ongelmakohtia ja saada Misti oikeasti kisakuntoon. Ei tosiaan riitä, että koira osaa liikkeet vaan siihen onnistuneeseen koesuoritukseen tarvitaan paljon muutakin. Tällä hetkellä, epäonnistuneen kokeen ja kuukausien kovan työn jälkeen, ei ole intoa tokoilla joten pidetään nyt taukoa. Odottelen tokoinspiksen kuitenkin palautuvan viimeistään kesään mennessä :D Hyvä vaan taukoilla ja olla tekemättä mitään lenkkeilyä kummempaa. Maaliskuussa alkaa agility ja saadaan tokon rinnalle muutakin kivaa aktiviteettiä. Ehkä se tokointokin nostaa taas pian päätään uuden kevään myötä. Ja ainahan voi opetella uusia liikkeitä, toiveena on kuitenkin kisata avoimessa luokassa ennen syksyä. Meidän eteneminen on kiinni nyt vain siitä, miten saan Mistin toimimaan koetilanteessa siten, että se on sekä keskittynyt että innostunut. Kun nämä asiat on kunnossa niin saadaan vielä hyvää tulosta aikaan, siihen yritän uskoa :) Mistin on lisäksi hyvä vielä kasvaa ja kehittyä mieleltään, eihän vuoden ikäinen voi mitenkään olla vielä valmis paketti.

                                                Luoksepäästävyysrivi

                                                               

Paikkamakuussa

Sitten pari videota, jos nuo vaan näkyy. Eka video on liikkeestä seisominen ja toinen luoksetulo. Muita en jaksa laittaa, kun näkyvyys ei ole kovinkaan hyvä, kaukaa kuvattu. 

                             

Tänään käytiin pitkästä aikaa moikkaamassa Hennaa ja Doraa. Tytöillä sujui taas leikit hyvin yksiin ja Dorakin oli oppinut puolustautumaan kiusankappale Mistiltä. Käytiin lenkillä ja koirilla oli kivaa :) Itse sain tosiaan ajokortin keskiviikkona, joten tässä on tullut nyt vähän ajeltua. Onpa mukava, kun pääsee nyt itse liikkumaan eikä tarvitse olla enää muiden kyydityksistä riippuvainen. Eilen käväistiin Mistin kanssa kaksin hiihtämässäkin, hyvin jaksaa tyttö juosta valjaiden ja flexin kanssa. Vetokoiraa en yritä siitä tehdä eikä se vedäkään, kunhan juoksee vaan.

Naurattaa! 

Ei mitään uutta auringon alla

Sitä samaa arkea eletään edelleen, ei mitään uutta harrastusrintamalla tai missään muuallakaan. Senpä takia ei ole tarvetta eikä halua päivittää blogia kovin usein. Ollaan treenailtu viime aikoina vähemmän, yritetty ladata akkuja ennen "loppurutistusta" eli koetta. Tokodebyytti tosiaan vaan lähenee, 12 päivän päästä olisi sitten näytön paikka, totuuden hetki tai miksi sitä ikinä haluaakaan nimittää. En ole ehtinyt edes ajatella sitä kaiken kiireen ja tohinan keskellä, mutta täytyy myöntää että jännitys nostaa pikkuhiljaa päätään ja kauhuntunne, pelko epäonnistumisesta, valtaa mielen. Oikeastaan, ei odotukset olekaan niin korkealla enää, koe menee miten menee kunhan ei aivan katastrofi olisi kuitenkaan. Totta puhuakseni, mulla ei ole hajuakaan siitä miten Misti tulee käyttäytymään ja toimimaan koetilanteessa- ja paikalla. Se on nuori ja epävarma, terävä ja kokematon, minä taas ihan aloittelija ja liiankin luottavainen koirani suhteen. Mutta halu lähteä kokeilemaan on aivan valtava eikä meidän tokoura toivottavasti yhteen kokeeseen kaadu, vaikkei debyytti onnistuisikaan ykköstuloksen arvoisesti. Sitten vaan leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! :)

Nyt olen pitänyt taukoa erityisesti seuraamisesta, mutta se olikin ehkä virhe. Mististä on tullut vähän tyhmä tai sitten se vain esittää sellaista. Hän ei muka enää muista istua perusasentoon pysähdyttäessä, ja käännöksissä niiskauttaa kuuluvasti tai käy mun lapaseen kiinni. Muutaman kerran yritti olla fiksu ja ennakoida perusasennon liikkeestä maahanmenossa, mutta sehän ei sovi. Nyt ollaan taas muistia virkistetty :) Mutta äsh, harmittaa jos Misti seuraa kokeessakin tuolla tavalla, poikittaen ja edistäen. Intoa ainakin oli kivasti, sitähän lähdin hakemaankin. Nyt vaan seuruu uudelleen treenilistalle, jotta saadaan se samanlaiseen huippukuntoon jollainen se oli aiemminkin. Ja edelleen muistutellaan jääviä, vaikka hyvin Misti ne erottaa toisistaan. Luoksetulo on ihanan tiivis, nyt pienen taukoilun jälkeen hiukan vino, muuten ok. Paikkamakuuta edeltävä maahanmeno perusasennosta aika jees myöskin. Kaipa tässä ei voi paljon muuta enää tehdä, hiontaa vielä ja sitten toivotaan parasta ja pelätään tietysti pahinta samalla. Ai niin, palkkaamattomuutta ei olla tehty oikeastaan yhtään, hittolainen.

ALO-liikkeiden lisäksi ollaan tehty vähän jotain muutakin, kuten ruutua. Voi että Misti on taitava siinä! Hienosti se juoksee ruutuun eri kohdista ja pitkänkin matkan päästä sekä hakee oikealle paikalle ruudun sisään hyvin. Mitään apuja ruudussa ei ole vaan oikean paikan löydyttyä pallo lentää minulta. Näppärä likka :)
Jonkinlaisia EVLn ohjatun noudon alkeita ollaan tehty. Mistin sivuilla tai taka-alalla on pari keppiä tai palloa ja näytän käsimerkillä Mistin jomman kumman luo. Ja lopputulos on aika bueno. Tunnarin ajattelin aloittaa tässä joskus ihan alusta, Tie Tottelevaisuusvalioksi-kirjan ohjeiden mukaan. Viimein sain tuon opuksen käsiini, jeah! Noutoakin tehdään silloin tällöin. Se on Mistin mielestä superkiva ja vauhtia piisaa. Kapulalle mennessään Misti vain syöksyy sitä vasten, joten tälle pitää tehdä jotakin. Pito ja luovutus bueno, tiukasti pysyy kapula otteessa eikä Misti enää pudota sitä ilman lupaa. Juu ja luovutusasento tiivis ja hyvä, minun taitava pieni tokoeläin! Kaukoja tehdään myös, tällä hetkellä vahvin taitaa olla s-m-m-s. Siis kyllä, Misti taitaa parhaiten seisomisen, se on niin makee! i-s-s-i on ehkä haastavin tällä hetkellä, mutta muuten kaukot on todella hyvällä mallilla :)

Muuten vaan lenkkeillään ja kotipuuhastellaan edelleen, vaikka olenkin ollut melko laiskalla päällä viime aikoina. On kuitenkin koulu ja autokoulu, pressanvaalit seurattavana (äänestäkää rakkaat ihmiset Pekka Haavistoa nro 2, kiitos!) ja tällaista. Vähän olen tässä pelännyt puskeeko Misti juoksuja nyt, mutta toivottavasti merkit on väärät! Sitä paitsi edelliset oli vasta syyskuussa, eihän se nyt vielä voi juosta, eihän?! Ollaan käyty pari kertaa kaupungilla treenaamassa ja aika hyvin Misti keskittyy. Vielä täytyy käydä hakemassa häiriötreeniä ennen koetta, kokeenomaiset vaan jää liikkurien ja koirien puutteesta, mutta sitä se teettää kun asuu tällaisessa käpykylässä.

Näin meillä.

Misti 1 v.

Niin on Mistillä sitten ensimmäinen vuosi mittarissa. Ajatella, että sen syntymästä on vasta vuosi aikaa, tuntuu kuin se olisi ollut meillä aina. Muistan edelleen elävästi kuinka jännitin pentujen syntymää ja olin haltioissani lopputuloksesta 3+4. Siitä sitten alkoi toivominen ja odottaminen, ja lopulta Misti tuli taloon 10.maaliskuuta 2011. Ja nyt se on jo vuoden, uskomatonta! Vuodessa, tai no tarkemmin ottaen 10 kuukaudessa, on ehtinyt tapahtua paljon ja Misti on sekä oppinut että opettanut paljon. Tytöstä on tullut kuuliainen ja hyvin käyttäytyvä nuori neiti, se on oppinut paljon asioita ja nyt jo menossa ensimmäiseen tokokokeeseensa. Hieno koira se on, ei täydellinen, mutta varsin passeli otus minulle :) Pelkäsin että saanko pidettyä koko koiraa elossa ensimmäiseen syntymäpäivään asti, mutta tuossahan tuo porskuttaa menemään täysissä voimissaan :D Loppujen lopuksi ollaan selvitty hyvin helpolla Mistin kanssa, murkkuilua ei ole oikeastaan ollutkaan, mutta liekö vasta tulossa... Mutta helppo koira se on ollut, turhaan olin peloissani ettenkö pärjäisi bordercollien kanssa. Misti on ihana, onnea mamman rakkaalle yksivuotiaalle!

Alla pieni kuvasarja, joissa on Misti sekä pentuna että nyt "aikuisena". Ihan näin vertailunkin vuoksi on hauska katsoa miten tytsi on vuodessa muuttunut :)

Tästä lähdettiin...

....ja tähän ollaan tultu